Erilliskeräyksen ympäristövaikutukset tutkittiin

Biojätteen, pienmetallin, lasin, paperin ja kartongin elinkaariarviointi auttaa suunnittelemaan jätehuollon tulevaisuutta.

Mitä sekajäte on syönyt? Tarastenjärven jätekeskuksessa tutkittiin sekajätteen koostumusta osana ympäristöministeriön rahoittamaa Laatujäte-hanketta. Tulokset tukevat osaltaan erilliskerättävien jätelajien elinkaaritutkimusta ja syntypaikkalajittelun tehostamista.

Pirkanmaan Jätehuolto ja LCA Consulting Oy ovat tehneet elinkaaritutkimuksen (LCA, Life-Cycle Assessment) hyötyjätteiden erilliskeräyksen ympäristövaikutuksista. Tutkimuksessa mallinnettiin koko paikallinen jätehuoltojärjestelmä kaikkine vaiheineen, keräyksestä käsittelyyn.

– Erilliskeräyksen ilmastonmuutosvaikutuksia ei ole Suomessa aiemmin tutkittu tässä mittakaavassa, Pirkanmaan Jätehuollon kehityspäällikkö Esa Nummela kertoo.

– Teimme elinkaaritarkastelun kunkin jätelajin osalta ja arvioimme myös minkälaiset vaikutukset erilliskeräyksellä on sekajätteen ominaisuuksiin. Kun keräämme jotakin jätelajia, se vaikuttaa osaltaan Tammervoimassa hyödynnettävän sekajätteen lämpöarvoon ja päästökertoimeen.

Ymmärrys koko jätehuollosta syvenee

Pelkästä kierrättämisen ilosta ei eri jätelajien keräystä kannata järjestää, vaan toiminnalla on saavutettava aitoa ympäristöhyötyä ja kerätylle materiaalille tulee olla hyödyntäjä.

– Päätöksenteossa vaikuttavat tietysti monet muutkin asiat, etenkin kustannusvaikutukset, joita emme tässä tarkastelussa huomioineet. Tutkimme puhtaasti erilliskeräyksen ilmastonmuutosvaikutusta, Esa Nummela painottaa.

– Pyrimme tutkimuksella parantamaan ymmärrystä eri asioiden merkittävyydestä jätehuollon ketjussa, jotta osaamme suunnitella nykyiset ja tulevat erilliskeräykset aina vain paremmin. Nyt meillä on hyvä työkalu arvioida minkälaisia vaikutuksia sillä on, jos jonkun jätelajin erilliskeräystä laajennetaan. Voimme esimerkiksi tutkia ylittävätkö saavutettavat hyödyt kuljetuksen päästöt.

Pitkä kuljetus voi nollata hyödyt

Pirkanmaalainen syntypaikkalajittelu on järkevällä tasolla ja varsinkin biojätteen ja pienmetallin erilliskeräykset ovat ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna hyvin perusteltuja.

– Harvaan asutuilla alueilla kuljetuksen rasite alkaa joissain tapauksissa kasvaa niin suureksi, että menetetään ympäristöhyötyjä. Pieniä määriä hyötyjätteitä ei siis ole järkevää kuljettaa ihan joka paikasta, Nummela sanoo.

Lisää tietoa päätöksentekoon

Jätelajeja voidaan hyödyntää monin eri tavoin eikä useinkaan ole helppoa sanoa mikä niistä on optimaalisin vaihtoehto.

Esimerkiksi muovi saadaan Tampereella hyvin hyödynnettyä sekajätteen joukossa energiaksi tai sitä voidaan erilliskerätä ja kuljettaa kauemmaksi materiaalikierrätykseen. Biojätteestä on mahdollista valmistaa polttoainetta ja sen sisältämät ravinteet voidaan kierrättää kasvintuotantoon. Pienmetallia maakunnista hakiessa dieseliä kuluu, mutta luonnonvaroja säästyy, kun metalli kiertää materiaalina.

– Kysymys on siitä, miten eri vaikutusluokkia arvotetaan. Siksi tutkimustulokset ovat osin moniselitteisiä, Esa Nummela toteaa.

Etenkin muovin erilliskeräyksen vaikutusten tutkiminen osoittautui haastavaksi.

– Muovista tarvittaisiin huomattavasti parempia lähtötietoja. Muovin materiaalikierrätyksen prosessien ja päästöjen tulisi olla läpinäkyviä, jotta kunnan jätelaitokset voisivat paremmin suunnitella tuottajavastuuta täydentävää keräystä.

Toivomme, että vastaavia tarkasteluja tehtäisiin Suomessa muillakin toimialueilla ja jätehuoltoa säädeltäisiin niiden myötä entistä tietopohjaisemmin.